Armazi (georg. არმაზი) oli keskiaikaisten georgialaisten kronikoiden mukaan Kartlin (klassisten lähteiden Iberian) muinaisten georgialaisten esikristillisen pantheonin pääjumala.
Georgian kirjallisessa perinteessä Kartlin ensimmäisen kuninkaan Parnavaz I:n (jonka sanotaan hallinneen noin vuosina 299–234 eaa.) kerrotaan kohottaneen Armazin jumalankuvan vuorelle pääkaupungissaan ja rakentaneen samannimisen linnoituksen. 800- ja 900-lukujen hagiografinen teos "Ninon elämä" kuvaa Armazin patsasta "pronssiseksi mieheksi; hänen vartaloonsa oli kiinnitetty kultainen ketjuhaarniska, hänen päässään oli vahva kypärä; silmiksi hänelle oli laitettu smaragdit ja beryllit, käsissään hän piteli salaman tavoin kiiltävää sapelia, ja se kääntyi hänen käsissään". Saman kertomuksen mukaan sen kohde, 300-luvun georgialaisten kastaja Pyhä Nino, todisti patsaan vihkimiseksi pidettyä suurta juhlaa, ja kun hän alkoi rukoilla, salama poltti idolin Jeesuksen armosta.
Georgialaisia keskiaikaisia aikakirjoja ja paikannimeä Armazi lukuun ottamatta aikalaislähteitä esikristillisistä georgialaisista jumalista ei ole. Nimellä "Armazi" voi kuitenkin olla yhteys Iranin ja/tai Anatolian kulttuureihin. Nykyiset tutkijat eivät ole yksimielisiä Armazin alkuperästä. Se saattoi olla yhteydessä zarathustralaisuuden pääjumalaan Ahura Mazdaan, ja arkeologiset todisteet viittaavatkin zarathustralaisuuden levinneen muinaiseen Georgiaan. Toisaalta georgialainen historioitsija Giorgi Melikišvili on ehdottanut vakuuttavaa teoriaa, jonka mukaan Armazi oli heettiläisen mytologian Kuun jumalan Arman paikallinen variantti. Akateemikko Ivane Džavakhišvili on aiemmin osoittanut, että varhaiset georgialaiset kunnioittivat Kuuta pääjumalanaan, ja Kuun kultti myöhemmin yhdistyi kristityn Pyhän Yrjön kultin kanssa. Pyhää Yrjöä on pidetty Georgian suojeluspyhimyksenä keskiajalta saakka. Niinpä Armazi saattoi olla synkreettinen jumala, joka edusti paikallisten georgialaisten, iranilaisten ja anatolialaisten elementtien yhdistelmää.