Maurice Duruflé

Tässä artikkelissa tutkimme Maurice Duruflé:n kiehtovaa maailmaa ja sitä, miten se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Maurice Duruflé on herättänyt suurta kiinnostusta ja herättänyt asiaankuuluvia keskusteluja sen tärkeydestä. Kautta historian Maurice Duruflé on ollut tutkimuksen ja pohdinnan lähde, ja sen vaikutus on leimannut merkittävästi eri tieteenalojen kehitystä. Tässä mielessä on merkityksellistä analysoida, miten Maurice Duruflé on kehittynyt ajan myötä ja mikä sen rooli on ollut elävämme todellisuuden muokkaamisessa. Lisäksi käsittelemme Maurice Duruflé:n eri näkökulmia ja mielipiteitä ymmärtääksemme sen todellisen ulottuvuuden ja laajuuden. Syvän ja objektiivisen analyysin avulla tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Maurice Duruflé:stä ja sen vaikutuksista nykyään.
Maurice Duruflé, noin 1962

Maurice Duruflé (11. tammikuuta 1902 Louviers16. kesäkuuta 1986 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja urkuri.

Duruflé syntyi Louviers'ssa vuonna 1902 ja siirtyi Pariisiin 17-vuotiaana. 18-vuotiaana hän pääsi Pariisin konservatorioon, jossa hän opiskeli sävellystä Charles-Marie Widorin ja Paul Dukas'n johdolla sekä urkujensoittoa Eugène Gigout'n johdolla. Hän toimi Saint-Étienne-du-Mont-kirkon urkurina Pariisissa vuodesta 1930. Vuonna 1939 Duruflé soitti urkuja Francis Poulencin urkukonserton ensiesityksessä Pariisissa. Duruflé lopetti esiintymisen vuonna 1975, jolloin hän loukkaantui auto-onnettomuudessa. Hän kuoli Pariisissa vuonna 1986.

Duruflén sävellyksistä neljätoista on julkaistu. Niitä ei kaiken kaikkiaan ole kahtakymmentä enempää, sillä Duruflé oli äärimmäisen itsekriittinen ja halusi päästää käsistään vain teoksia, joihin saattoi olla täysin tyytyväinen. Tosin hän saattoi myös muuttaa mieltään ja palata vanhoihin teoksiin myöhemmin korjatakseen niitä: ainakin hänen tiedetään kirjoittaneen urkusarjansa viimeisen osan, Toccatan, uudelleen. Sen korjaus osui juuri samaan aikaan, jolloin Duruflé levytti teoksiaan yhdessä urkurivaimonsa Marie-Madeleine Duruflé-Chevalier'n kanssa, mistä syystä sarjasta on taltioitu hänen omana esityksenään vain kaksi ensimmäistä osaa.

Duruflén sävellyksistä esitetyin lienee Requiem (op. 9) vuodelta 1947. Erittäin arvostettuja ovat myös hänen urkuteoksensa, mm. Suite sekä Prélude et fugue sur le nom d'Alain (Preludi ja fuuga nimestä Alain), jonka Duruflé sävelsi 2. maailmansodassa menehtyneen ystävänsä, urkuri ja säveltäjä Jehan Alainin muistoksi.

Lähteet

  1. Maurice Duruflé Classical-composers.org. Viitattu 2.8. 2011. (englanniksi)