Nykymaailmassa Romanov (hallitsijasuku) on yhä tärkeämpi ja keskustelunaihe. Ajan myötä sen merkitys yhteiskunnassa on kasvanut ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Olipa kyse politiikan, talouden, tekniikan, kulttuurin tai millä tahansa alalla, Romanov (hallitsijasuku):stä on tullut keskeinen aihe, joka herättää ristiriitaisia mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä. Tässä artikkelissa tutkimme Romanov (hallitsijasuku):een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja pohdimme sen vaikutuksia nykyisyyteemme ja tulevaisuutemme.
Romanov oli Venäjän hallitsijasuku vuosina 1613–1917 eli yli 300 vuoden ajan. Romanovit käyttivät tsaarin ja 1700-luvun alusta alkaen myös Venäjän keisarin hallitsijanimeä.
Varhaisin tunnettu Romanovien esi-isä oli 1340-luvulla Moskovan suuriruhtinasSemjonia palvellut pajariAndrei Kobyla. Hänen jälkeläisissään oli useita Moskovan suuriruhtinaita palvelleita merkittäviä sotapäälliköitä. Andrei Kobylan poika Fjodor sai lempinimen Koška, ’kissa’, ja hänen lapsensa käyttivät sukunimeä Koškin. Fjodorin pojanpojanpojan Juri Zaharevitš Koškinin nuorempi poika oli Roman Jurevitš Zaharin-Jurev (k. 1543), jonka tyttärestä Anastasia Romanovna Zaharina-Jurevasta tuli vuonna 1547 tsaari Iivana IV Julman ensimmäinen vaimo. Romanovin suku polveutuu Roman Jurevitšin pojasta Nikita Romanovitš Zaharin-Jurevista, jonka lapset ottivat sukunimen Romanov merkittävän isoisänsä, tsaarin apen mukaan. Nikita Romanovitš nai ruhtinas Aleksandr Šuiškin tyttären, mikä kytki myös hänen perheensä pian sammuneeseen Rurikin dynastiaan ja sen Šuiškin haaraan.
Romanovien valtakausi
Romanovit nousivat Venäjän hallitsijasuvuksi, kun säätykokous zemski sobor valitsi helmikuussa 1613 Nikita Romanovitšin 16-vuotiaan pojanpojan Mikael (Mihail) Fjodorovitš Romanovin Venäjän tsaariksi ja hänet kruunattiin nimellä Mikael I. Mikael Romanovin valtaannousu päätti Venäjällä viisitoista vuotta kestäneen sekasorron ajan. Venäjän kruunu periytyi tämän jälkeen Romanovin suvussa, mutta koska pysyvää kruununperimysjärjestystä ei ollut, vallanvaihdoksiin liittyi useasti perimyskiistoja ja palatsivallankaappauksia. Välillä kruunu siirtyi hallitsijoiden puolisoille. Pietari I Suuri sääti vuonna 1722 ensimmäisen kruununperimyslain, jonka mukaan hallitsija sai nimetä seuraajansa, mutta se muutti tilanteen vain sekavammaksi. Yksiselitteinen kruununperimysjärjestys säädettiin viimein keisari Paavalin I:n aikana vuonna 1797.
Alkuperäinen Mikael Romanovin suku sammui mieslinjaltaPietari II:n kuoltua vuonna 1730, ja viimeinen ”aito” Romanov oli vuonna 1762 kuollut keisarinna Elisabet. Myöhemmät Romanovit olivat Elisabetin siskonpojan Pietarin III:n jälkeläisiä ja siten periaatteessa Holstein-Gottorpin sukua, mutta he käyttivät silti nimeä Romanov.
Romanovin suvun päämiehen asema on ollut kiistelty sen jälkeen, kun viimeinen keisari Nikolai II jälkeläisineen ja veljineen teloitettiin vuonna 1918. Perimysjärjestyksessä seuraavana ollut Nikolai II:n serkku Kirill Vladimirovitš Romanov julistautui vuonna 1924 keisariksi maanpaossa, mitä hänen isänsä serkun Nikolai Nikolajevitš Romanovin ympärille ryhmittyneet vastustivat. Kirill Vladimirovitšin pojan Vladimir Kirillovitš Romanovin kuoltua vuonna 1992 pojattomana kilpailevia vaatimuksia suvun päämiehen asemasta ovat esittäneet muun muassa tämän tytär Maria Vladimirovna Romanova, jonka mukaan suvussa ei morganaattisten avioliittojen vuoksi enää ole kruunuun oikeutettuja mieslinjaisia perillisiä, ja toista sukuhaaraa edustanut Nikolai Romanovitš Romanov, joka kiisti tämän tulkinnan.
Mikael Aleksandrovitš (1917), Nikolai II:n veli (Nikolai II luovutti helmikuun vallankumouksessa kruunun veljelleen, joka luovutti sen seuraavana päivänä väliaikaiselle hallitukselle.)
Suvun muita jäseniä
Sofia Aleksejevna (1657–1704), Aleksei I:n tytär, Iivana V:n ja Pietari I:n sijaishallitsija
Nikolai Konstantinovitš Romanov (1850–1918), suuriruhtinas, tutkimusmatkailija, liikemies ja kastelujärjestelmien kehittäjä, Konstantin Nikolajevitš Romanovin poika
Mihail Nikolajevitš Romanov (1832–1909), Nikolai I:n poika, sotamarsalkka, Transkaukasian kenraalikuvernööri, jonka lapsia olivat: