Sakramentti

Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Sakramentti, joka on ollut huomion ja keskustelun aiheena eri aloilla. Sakramentti on konsepti, joka on herättänyt kiinnostusta ja kiistaa, koska se vaikuttaa tämän päivän yhteiskuntaan. Kautta historian Sakramentti:llä on ollut ratkaiseva rooli eri yhteyksissä, ja sen vaikutus on edelleen ajankohtainen. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden analyysin ja pohdinnan kohteena ovat olleet Sakramentti:n alkuperästä evoluutioon asti. He ovat pyrkineet ymmärtämään sen merkitystä ja laajuutta sosiaalisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa dynamiikassa. Tässä mielessä on oleellista käsitellä Sakramentti:n ongelmaa kattavasti ja kriittisesti, jotta voidaan tarjota laaja ja rikastuttava näkökulma, joka edistää tämän ongelman tuntemista ja ymmärtämistä.
Rogier van der Weyden: Seitsemän sakramenttia, yksityiskohta alttaritaulusta, noin 1445–50. Kuvassa kaste, konfirmaatio ja rippi.

Sakramentti on kristillisen kirkon pyhä toimitus. Eri kristillisillä kirkoilla on erilaisia sakramentin määritelmiä ja eri määrä sakramentteja. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, konfirmaatio (vahvistus, mirhavoitelu), pappisvihkimys, avioliitto, ehtoollinen (eukaristia), rippi (parannus, katumus) ja sairaiden voitelu. Protestanttisissa kirkoissa sakramentteja on kaksi tai kolme: kaste ja ehtoollinen ja mahdollisesti rippi.

Alkuperä

Latinan kielen sana sacramentum tarkoitti alun perin sotilaan lippuvalaa tai riitapuolten pyhäkköön jättämää panttia. Vastaava kreikan sana on mysterion (μυστήριον), salaisuus.

Sakramentit eri kirkkokunnissa

Katolisen kirkon sakramentit

Katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, vahvistus (konfirmaatio), palveluvirka (papiksi vihkiminen), avioliitto, eukaristia (ehtoollinen), parannuksen sakramentti (rippi) ja sairaiden voitelu.

Ortodoksisen kirkon sakramentit

Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (konfirmaatio), ehtoollinen, katumus (rippi), pappeus (pappisvihkimys eli vihkimyssakramentti), avioliitto ja sairaanvoitelu. Lisäksi sakramentteina on aiemmin pidetty muun muassa hautausta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta, munkiksi tai nunnaksi vihkimystä ja kirkon vihkimistä.

Ortodoksisessa kirkossa sakramentit – joita nimitetään mysteerioiksi tai mysteereiksi – ovat armon näkyviä välikappaleita, joiden kautta ja avulla ihmiset saavat Pyhän Hengen lahjan. Mikään kirkolliskokous ei ole määritellyt eikä vahvistanut ortodoksisen kirkon mysteerioitten lukumäärää.

Evankelis-luterilaisen kirkon sakramentit

Luterilainen reformaatio piti sakramentteina kastetta ja ehtoollista. Luterilaisessa kirkossa sakramenteiksi on määritelty vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen. Augsburgin tunnustus mainitsee sakramenteista puhuessaan myös ripin.

Lähteet

  1. a b c d e Hakusana sakramentti teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 373–373. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  2. Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  3. McCabe, Herbert: Mitä katolinen kirkko opettaa: Uusi katekismus, s. 20. (The Teaching of the Catholic Church: A New Catechism of Christian Doctrine, 1986.) Suomentanut Pentti Laukama. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 1987. ISBN 951-9386-50-5.
  4. Piispa Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 193–194. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15657-8.
  5. Ortodoksinen sanasto, s. 193.
  6. Augsburgin tunnustus. Suomentanut Olavi Castrén. Pieksämäki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1961.

Aiheesta muualla