Venäläinen influenssa, Suomessa tunnettu yleisesti nimellä ryssänkuume, oli vuosina 1889-1890 pandemiaksi laajentunut influenssaepidemia. Maailmanlaajuisesti pandemiaan kuoli ehkä noin miljoona ihmistä (maailman väkiluvun ollessa tuolloin noin 1,5 miljardia).
Influenssaepidemia alkoi Buharassa keväällä 1889. Se levisi nopeasti äskettäin valmistunutta Transkaspian rataa pitkin itään Samarkandiin ja Tomskiin, ja länteen Kaspianmerelle. Sieltä se levisi Volgan vesireittejä pitkin ja saavutti Pietarin marraskuussa 1889. Pietarista influenssa levisi laivaliikenteen mukana ensin Itämeren ympäristöön ja sitten kautta maailman, tavoittaen koko pohjoisen pallonpuoliskon vain neljässä kuukaudessa. Influenssa palasi pienempinä epidemioina useita kertoja vuoteen 1895 asti, minkä jälkeen se hävisi.
Lääkkeinä käytettiin lähinnä kiniiniä ja antipyriiniä, sekä erilaisia perinteisiä hoitoja joilla pyrittiin helpottamaan sairastuneiden oloa ja oireita.
Suomessa ensimmäiset influenssatapaukset ilmestyivät marraskuun alussa Viipurissa ja Sortavalassa, jonne se oli levinnyt Pietarista. Tauti saavutti huippunsa joulukuussa, jolloin se oli levinnyt koko maahan. Myös Suomessa se levisi nopeasti rautateitä myöten. Tampereella kaupungin 19000 asukkaasta noin 30% sairastui ja 1% kuoli influenssaan ja sen jälkitauteihin. Sairastuvuus oli 30-50% luokkaa muuallakin, mutta kuolleisuus oli alhainen. Influenssan torjumiseen ei ollut juuri mahdollisuuksia, ja lääkärit kehottivat ihmisiä noudattamaan hyvää hygieniaa, lepäämään riittävästi, ja välttämään saunomista.
Pandemian aiheuttaneen influenssa A-viruksen serotyyppiä ei tunneta. Sen arveltiin pitkään olleen H2-tyyppiä, mutta uudemmat tutkimukset viittaavat kyseessä olleen mahdollisesti H3N8-tyyppinen virus. Toisaalta pandemian aiheuttajaksi on arveltu myös koronavirusta OC43.