Vladimir Puriškevitš

Nykymaailmassa Vladimir Puriškevitš on aihe, joka on saanut suuren merkityksen useilla alueilla. Henkilökohtaisesta ammattitasolle Vladimir Puriškevitš on kiinnittänyt monien huomion monien seurausten ja seurausten vuoksi. Ajan myötä on käynyt selväksi, että Vladimir Puriškevitš on ratkaiseva tekijä ihmisten elämässä, sillä se vaikuttaa heidän päätöksentekoon, käyttäytymiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Tästä syystä on erittäin tärkeää ymmärtää tämä ilmiö perusteellisesti ja analysoida sen eri ulottuvuuksia, jotta siihen voidaan puuttua riittävästi. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Vladimir Puriškevitš:n vaikutuksia eri yhteyksissä ja pyrimme tarjoamaan strategioita ja suosituksia sen tehokkaaseen ratkaisemiseen.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Vladimir Puriškevitš

Vladimir Mitrofanovitš Puriškevitš (ven. Влади́мир Митрофа́нович Пуришке́вич, 12. elokuuta 1870 Kišinjov – helmikuu 1920 Novorossijsk, Venäjä) oli venäläinen poliitikko ja Venäjän toisen, kolmannen ja neljännen valtakunnanduuman jäsen Bessarabian kuvernementista ennen vallankumousta. Hän oli köyhää aatelista syntyperää. Puriškevitš oli äärioikeistoa edustava monarkisti.

Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen hän perusti mustasotnialaisen Venäjän kansan liiton, joka ajoi Venäjän yhtenäisyyttä ja jakamattomuutta ja itsevaltiuden säilyttämistä. Vuonna 1908 se erosi Arkkienkeli Mikaelin liitoksi. Puriškevitš tuli tunnetuksi duumassa radikaalin monarkistisen oikeiston edustajan tunteisiin vetoavista puheistaan ja antisemitismistään. Poliittista linjaansa hän luonnehti ”Minua oikeammalla on vain seinä!”.

Kun duuma kesäkuussa 1910 hyväksyi yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ulottamisen Suomeen, Puriškevitš iloitsi latinankielisellä lausahduksella ”Finis Finlandiae!” (suom. Suomen loppu).

Ensimmäisen maailmansodan aikana Puriškevitš erosi duumasta ja hoiti sairaalajunaa rintamalla.

Puriškevitš osallistui Grigori Rasputinin murhaan ruhtinas Feliks Jusupovin ja Dmitri Pavlovitš Romanovin kanssa viimeisenä yrityksenä pelastaa tsaarinvalta. Helmikuun vallankumouksen jälkeen hän ajoi neuvostojen hajottamista ja lokakuun vallankumouksen jälkeen perusti Komitean isänmaan pelastamiseksi. Bolševikkien Tšeka kuulusteli häntä ja löysi hänen kirjeenvaihtonsa kenraali Aleksei Kaledinin kanssa, mutta vapautti hänet. Vapauttamisensa jälkeen Puriškevitš liittyi välittömästi Anton Denikinin joukkoihin Etelä-Venäjällä, jossa hän toimitti monarkistista Blagovest-lehteä. Puriškevitšin ilmoitettiin kuolleen lavantautiin Novorossijskissa.

Lähteet

  1. ↑ Finis > F. Finlandiae. Otavan Iso tietosanakirja. Osa 2, palsta 1379. Helsinki: Otava 1961
  2. ↑ Kronologia, 1910: 10.6. Itsenäisyys 100

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot